Sataa. Kaatamalla. Ai että on ihana olla taas Suomessa! Or not.

Kutsuin tänään äidin lounaalle ja tein oikein kreikkalaishenkistä ruokaa: munakoisogratiinia, "bruschettaa" ja punasipuli-tomaattisalsaa. Tuli tosi namia!



Munakoisogratiini:

2 munakoisoa (n. 800g)
2 prk pastakastiketta
1 pss juustoraastetta
suolaa
pippuria

Viipaloi pestyt munakoisot n. 1/2 cm:n paksuisiksi siivuiksi. Itketä halutessasi ripottelemalla pinnalle suolaa ja pyyhkimällä irronnut neste n. 15 min kuluttua. Valele siivujen pinta öljyllä ja ruskista palat pannulla. 
Lado vuokaan vuorotellen pastakastiketta, munakoisosiivuja ja juustoraastetta. Päällimmäiseksi tulee juustoa. 
Kypsennä uunissa 200-asteessa alatasolla n. 35 min ja anna vetäytyä 15 min ennen tarjoilua.

Hyvää on!

"Bruschetat" tein fazerin kaurapaahtoleivästä. 
Levitin leivinpaperin päälle pelllille rypsiöljyä ja 2 hienonnettua valkosipulin kynttä. Pyörittelin paahtoleivät öljyssä ja laitoin 200-asteiseen uuniin keskitasolle n. 15min




Päälle tein tomaatti-punasipulisalsaa:

3 tomaattia
1 punasipuli
kourallinen tuoretta basilikaa 
(1 valkosipulin kynsi)
ripaus yrttisuolaa
ripaus mustapippuria

Hienonna ainekset pieneksi silpuksi. Tomaattisilpusta kannattaa siivilöidä liika neste pois. Sekoita keskenään ja säilytä jääkaapissa tarjoiluun asti. 

Leivät täytyy tarjota suoraan uunista tulleina salsan kera.

Ruoka upposi hyvin ja miehellekkin tämän tullessa töistä.
Kreikka innosti minua taas kokkailuun ja aion jatkaa ruoanlaittoa kesällä, sillä loman ansiosta on aikaa.
Tavoitteeni olisi pyrkiä tekemään hieman haastavampia ruokia, syömishäiriön kannalta siis. 2kk vielä lomaa jäljellä, joten se on nyt mahdollista.

Olin muuten tämän päivän vaakalukeman mukaan lihonut kilon! Jos se on todellista, niin olen hyvin iloinen: koskaan vielä en ole onnistunut painoa nostamaan. Ehkä se on se kreikkalainen keittiö ;)

Toivon vain, että en palaa enää samoihin rutiineihin mitä minulla kotona on ollut. Vaan että uskaltaisin syödä enemmän lihaa, pastaa, riisiä ja juustoa, sekä kermaa.



Tänään menemme katsomaan asuntoa. Asunto on ihan tulevan kouluni lähellä.
Ainiin, en kertonutkaan: en siis päässyt Joensuuhun opiskelemaan. 
Päädyn siis jäämään pääkaupunkiseudulle ja aion ottaa vastaan sen paikan, jonka sain varavaihtoehdostani. 
Asunto on koulun lähellä, mutta yksiö. Tajusin asuntoja katsellessani, että minulla ei näillä hinnoilla tule kyllä olemaan varaa asua yksin, eikä kaksin sen hintaisissa asunnoissa mitä kaksiot näyttävät tällä hetkellä olevan. Joten menemme siis katsomaan yksiötä. 

L on hakenut kouluun hämeenlinnaan, mutta tieto mahdollisesta pääsystä ei ole vielä tullut. Siksi tilanne on hieman epäselvä asumisen kannalta. Jos hän saa paikan, hakee hän luultavasti asuntoa lähempää kouluaan. L kuitenkin oli sitä mieltä, että koe meni huonosti, eikä paikkaa tule, joten katselemme vielä yhdessä asuntoja. Vaikeaksi kyllä menee, jos paikka yllättäen irtoaisikin! En tiedä miten järjestelemme sitten asumisen. Kaipa me sitten tarvitsemme omat asunnot. Saa nähdä. Joka tapauksessa meidän on tästä asunnosta lähdettävä pian ja tarvitsemme uuden. Tai ainakin minä.
Äiti kyllä oli ihana tänään ja lupasi meille huoneen, jos tulee ongelmia tai asuntoa ei löydy ajoissa. Kotiin en kyllä haluaisi enää muuttaa!
Toivomme siis että asunto löytyy.